Grand Tour 2017. Robert M. Pirsigin muistolle. Jokakesäisten rundien perinne jatkui.
Helsinki-Hämeenlinna-Valkeakoski-Kangasala-Teisko-Ruovesi-Virrat-Tuuri-Alavus-Kihniö-Parkano-Ikaalinen-Hämeenkyrö-Tampere-Valkeakoski-Helsinki. 780km.

20.7.2017.

Startti klo 7:35. Tätä edelsivät noin kahden tunnin lähtövalmistelut. Akut piti "freesata" maksimi wattituntien saamiseksi ulos, sillä edessä oli 155km ja lähes 200 nousumetriä täydessä 175kg matkalastissa. Tänä kesänä mukana ei kulkenut telttaa eikä makuualustoja, vaan päätin luottaa kokonaan majoituspalveluihin. Kun ikä alkaa lähestyä viittäkymppiä, niin telttailusta alkaa kadota se kuumin vetovoima ja akkujen latailu on mukavampaa sisätiloissa. Kaupungista pääsin ulos ennätysajassa 1:15.

Ensimmäinen stoppi Cafe Roosassa. Retrokinnerillä matkaamiseen sopii lukuisten lyhyiden taukojen pito. Seuraava tauko Riihimäen hehtaarimarketilla, jossa massuun perinteinen Lounassalaatti haarukalla rasiasta, kaloreja jotain 1500. Ei mitään höttöä. Selostaa sai taas kaikkien taukojen ajan käytännössä tauotta kyselevälle kansalle. Jos Transcontinental Race on Mikko Mäkipään mukaan Tour de Francen ja Big Brotherin sekoitus, niin retrokinnerillä matkailu on eräänlainen kesäteatterikiertue. Yleisö muodostuu nopeasti ympärille aina saapuessa jonnekin. Kun palaat kaupasta parkkipaikalle niin kinneriä ympäröi ihmisjoukko.

Siinä täytyy yrittää olla kohtelias ja vastata samoihin kysymyksiin miljoonatta kertaa ruoka suussa. Ei ole kanttia sanoa, että minä syön nyt. On ikään kuin velvollisuus esitellä ja vastailla. Tykkään jutella. Tällainen vehje kuitenkin herättää niin paljon huomiota, että oman tilan ja ajan rajaamisesta tauoilla kohteliaasti muodostuu haaste. Olet kuin tunnettu artisti vapaalla. Välillä syntyy jopa vaaratilanteita, kun auto ajaa tiellä ohi eteen, lyö jarrut päälle ja pysähtyy pientareelle ja kuski hyppää nopeasti ulos näyttäen kädellään pysähtymismerkkiä kamera kädessä.

Toinen versio samasta tilanteesta menee niin, että auto ohittaa edelleen ja pysähtyy eteen pientareelle, mutta kuski jää autoon kamera valmiina odottamaan ohitustani. Muutama kyselijä tuntuu aina mukavalta. Kun kyselijöiden ja ihastelijoiden määrä ylittää tietyn pisteen, niin voimat alkavat loppua. Suosio minkä tämä vehje saa tuolla tien päällä ja median taholta on ylittänyt hurjimmatkin kuvitelmani. En odottanut minkäänlaista suosiota. Naureskelijoitakin toki on, mutta he ovat pieni vähemmistö.

En ole suurempi kuin Jeesus, mutta välillä tuli mieleen että tällaista huomiota tuskin saa Martti Syrjä lavan ulkopuolella. Minä rakastan teitä, ihmiset. Tällaisella retrokinnerillä ajaessa sosiaalinen suhde autoilijoihin on ihan toinen kuin polkupyörällä ajaessa. Autoista näytetään jatkuvasti peukkua, vaikka köröttelen edessä ajoradalla kolmeakymppiä, annetaan tietä ja ohitetaan kunnioittavasti. Ihmiset rakastavat kinnereitä. He saattavat vihata polkupyöräilijöitä, mutta he rakastavat kinnereitä. Hämeenlinnan torilla hetki ihmettelyä ja puolikas Subway-patonki, jotka alkavat maistua nopeasti puulta päivittäin syötynä.

Iittalan miehet pojista erotteleva mäki ja Iittalan liikenneympyrä. Tauko Ruhtinaansalmessa. Valkeakoskelle kului virtaa 1510 wattituntia. Tekee himpun alle 10wh/km, mikä ei ole mielestäni huono tulos kun pidetään mielessä kokonaispaino. Sähköllä ajaessahan - varsinkaan suuremmalla kuin 250W moottorilla ajaessa - ei voi käyttää täyttä tehoa edes ylämäissä. Puhumattakaan tasaisista osuuksista. Täysillä tehoilla toimintamatka kerta kaikkiaan loppuisi kesken.

Nojapyöräfoorumin laskelmien mukaan käytin matka-ajossa 210 nettowatin tehoa. Maksimiteho on 1050W sisään, josta nettowatit tiehen nopeudesta riippuen siinä 600-850W. Matkaa ajetaan siis karkeasti neljäsosateholla. Täydellä teholla en pääsisi edes Hämeenlinnaan. Nyt mentiin Valkeakoskelle. Akut 40Ah/48V. Toisaalta nautin myös polkemisesta, joten suuren tehon käytössä ei ole mieltä siinäkään mielessä.

21.7.2017

Valkeakoskella yöpyminen tutulla Apianlahdella huoneessa. Aamulla nokka kohden Kangasalaa, olihan kesäpäiväkin. Startti 8:22. Tie Valkeakoskelta Kangasalalle on hieno, yksi parhaita kinneriteitä. Kangasalalla otin muutaman kilometrin takkiin ja piipahdin vilkaisemassa kirkonkylää. Reitin löytäminen Kangasalalta Teiskon tielle olikin sitten hiukan työtä ja ihmettelyä vaativa operaatio ilman älypuhelinta. Sekoilua Tampereen lähiöissä, kyselyä ihmisiltä. Nyssepysäkkien kartat olivat avuksi. Lopulta päädyin Atalaan, josta Teiskontie jo alkoikin. Ovat muuten tehneet hienon fillaribaanan Tampereelle, kattokaas tätä:

Noin se pitää tehrä, arvon herrat Helsingin. Tämä baana sijaitsee jossain Kangasalan ja Atalan välissä. Älkää kysykö tarkemmin, en tiedä. Atalasta pohjoiseen jokin Teboil, jossa aamuteet. Tie Teiskon kautta Jäminkipohjaan on ihan kiva, mutta kapea ja mäkinen. Terälahden Salesta etsin tovin Hart-Sporttia, mutta löytyi sitä lopulta sieltäkin. Suuret, pitkät alamäet ovat tavallaan hankalia laskettavia koska on ajettava turvallisuussyistä keskellä ajokaistaa. 55 km/h on takana seuraaville autoille hiljaa, mutta minulle perkeleen lujaa. 3xFly The Aeroplane. 55 km/h retrokinnerillä matkalastissa vaatii täyttä keskittymistä, vauhdintunne on jo tuossa vauhdissa hurja. Yksi monista lyhyistä tauoista:

Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa Virroille, mutta juuri kun ohitin Ruoveden alkoi kinnerin virtajärjestelmä viestittää mittarien välityksellä, että jokin oli nyt pielessä. Jännite tippui silmissä, se suorastaan syöksyi kohti lattiaa. Akusto oli saavuttanut ns. voltage cliffin, joka tarkoittaa että akusto oli täysin tyhjä ja ajaminen tuli keskeyttää välittömästi tai akusto tuhoutuisi. Laskelmieni mukaan virran olisi kuulunut riittää mukavasti Virroille. Onneksi olin juuri Ruoveden kohdilla, ja pääsin juuri ja juuri kirkonkylälle.

Tarkemmissa tutkimuksissa syy selvisikin, yksi akuston lukuisista johdoista oli repeytynyt irti mikä tarkoitti, että 40Ah akustosta oli ollut käytössä vain 30Ah. Yksi neljäsosa akustosta oli yhä täynnä, mutta ei päässyt osallistumaan talkoisiin murtuneen johdon tähden. Johto oli nopeasti korjattu vian löydyttyä. Sen vika aiheutti, että koko akusto on tasapainoladattava huolellisesti yötä myöten. Majoitusta kyselin ensin Ruoveden leirintäalueelta, mutta vastaus oli ei-oo. Kaikki täynnä. Sitten leirintäalueen johtaja neuvoi, että kylällä on myös hotelli, kysy sieltä.

Kyseinen hotelli olikin aivan erinomainen hinta/laatu-suhteeltaan. Paikan nimi on Hotelli Liera. Taso on valehtelematta korkeampi kuin Hämeenlinnan Cumuluksessa - missä olen myös yöpynyt - mutta hinta oli 60 euroa/yö. Google väittää näköjään, että kyseinen hotelli olisi "suljettu pysyvästi". Tieto ei pidä ollenkaan paikkaansa. Hotelli on täydessä toiminnassa ja käymisen arvoinen, kävelin sinne suoraan sisään ja paikka vaikutti lähes täydeltä.

22.7.2017

Startti Ruovedeltä 5:15. Lämpötila +9C.

Aikaisin aamulla ajamisessa on puolensa. Tie oli täysin tyhjä. Olisiko yksi auto näkynyt per viisitoista minuuttia, jotain sitä luokkaa. Aikainen lähtö oli pakollinen, jotta ehtisin Tuuriin kello kymmeneksi. Virroilla kahdeksan maissa, mikään ei auki. Teboil aukeaa klo 10. Virroilta pohjoiseen löytyi auki oleva Neste, että saatiin aamuteet aikaiseksi. Virroilta yritin oikaista suoraan Tuuriin pikkuteitä, mutta suunnitelma ei täysin toiminut. Matkaa ja kilometrejä tuli, vähintään saman verran kuin olisi tullut pitkin päätietä. Tykitin aivan täysiä ehtiäkseni Tuuriin kymmeneksi.

Tuurissa kurvasin suoraan vauhdilla Ruokapuodin eteen, jossa kokoontumisen mainostettiin olevan vain huomatakseni, että paikalla ei ollut ketään. Mitäs nyt? Onko tapahtuma peruttu? Ajettuani alas ja pois ruokapuodin edustalta näinkin lopulta muut kinnerit - lentokentän kokoisen parkkipaikan laidalla. Mieli oli hetken hieman musta - eihän täällä syrjässä näe meitä juuri kukaan. Ehkä odotukseni sijainnista oli hieman liian optimistinen, ja herkkyyttäni lisäsi uupumus matkasta. Vastaisuudessa tapahtuma olisi hyvä saada keskeisemmälle paikalle. Hiukan rauhoituttuani jäin kuitenkin paikalle muutamaksi tunniksi rupattelemaan. Tämä Vaasasta tullut Quest on mielestäni hieno:

Illaksi majoitus oli varattu maatilamajoitukseen. Paikka olikin tunnelmaltaan varsin maanläheinen:) Paikan emäntä oli ns. suorapuheinen ihminen, omasta mielestään luultavasti ainoastaan rehellinen. Muuten majoitus oli hintaansa nähden loistava. Hinta oli 20 euroa. Sillä sai pääkartanosta oman huoneen ja erinomaisen aamiaisen. Tilan omissa kananmunissa keltuainen oli lähes koko munan kokoinen. Herkkua. Valkoista osaa oli vain ohuelti. Kaupan munissahan asia on päinvastoin.

23.7.2017

Startti Tuurista 8:40. Nyt oltiin pyhällä maalla, jokaisen Kolmas Nainen-fanin must see-kohde Alavus oli vain kivenheiton päässä. Olen nähnyt Kolmannen Naisen 11 kertaa. Ensimmäisen kerran vuonna 1990. Kun fanittaa jotain orkesteria pitkään ja hartaasti, niin haluaa käydä siellä missä juttu on syntynyt ja tuntea sen ilman. Että mistä se tulee. Oasiksen suhteen tein tämän hyvin konkreettisesti, nimittäin jopa asuin kahden korttelin päässä Burnagesta vuonna 1994. Alavus on komea kylä. Alavus sijaitsee kauniissa maisemassa ikään kuin harjulla, vieressä suuri Alavusjärvi.

Tie Alavudelta kohden Virtoja oli suora ja nopea. Alkuperäinen tarkoitus oli ajella takaisin Ruovedelle mukavaan Hotelli Lieraan, mutta risteyksessä hoksasin että Manso Camping Parkanosta etelään olikin hyvin edullinen mökkihinnoiltaan. Siispä kohden Kihniötä. Britti saattaisi todeta, että ride was uneventful. Päivän keskariksi tuli koko reissun paras 28,0 km/h. Siinä saa jo tykittää huolella, kun läheskään täysiä tehoja ei voi käyttää matkan pituuden johdosta.

Koko reissun aikana en nähnyt yhtään ABC-asemaa! En juuri mitään huoltoasemaa. Tankki Täyteen-tyyppiset paikat ovat kadonneet pääteiden varsilta jopa niin, että ruuan löytämisestä on tulossa ongelma. Ennen Kihniötä löytyi hiljaisen tien varresta grillikahvio Tähtiportti, jossa nautin hyvin ohuen lehtipihvin perunoilla. Sadan kilometrin tykityksen jälkeen 5mm pihvi ei oikein täyttänyt. Parkanossa ostin Kolmen Kaverin mango-appelsiini jäätelöpurkin. Ei mitään kummoista. Suosikkini on korvapuusti-maku. Kaikista parasta on Tötterön mustikka-valkosuklaa.

Manso Camping oli hyvin edullinen ja miellyttävä muuten, paitsi että maantien melu oli kova koska päätie meni aivan alueen vierestä. Kuinka vierestä, siitä saa ehkä jonkinlaisen kuvan tästä kuvasta:

Raskas liikenne paahtoi ohi 100 km/h noin 30 metrin päästä.

24.7.2017

Startti klo 8:00. Suuntana Tampere, ja siellä Hämeenkadun Burger King. Pispalan läpi on aina kiva ajaa. Tampereelta kohden Lempäälää ajaessani tein taas sen virheen, että seurasin kelviä liian pitkään ja liian orjallisesti enkä siirtynyt ajoissa ajoradalle. Ajoin siis Valkeakosken tien ohi muutaman kilometrin lähes Lempäälään saakka. Valkeakoskella päätin pitää välipäivän ja yöpyä kaksi yötä koska aloin olla fyysisesti aika poikki. Jalkoja särki eikä ajatus enää toiminut. Valkeakoskelta ajelin sitten välipäivän jälkeen takaisin kotiin lähes yhtä kyytiä. Ladata akkuja sai taas sielunsa kyllyydestä.
Sekä henkisiä että fyysisiä.